NIIN PALJON ALPPIRUUSUJA

Se on hämmentävää, miten vähän jostakin kaupungista tietää vaikka on asunut siellä koko ikänsä. Kun nopeasti miettii, niin osaahan sitä sanoa ne tärkeimmät paikat mitkä kaikkien paikallisten tulisi tietää, mutta kun tarkemmin ajattelee, ei välttämättä tule mieleen mitään erikoista. Turistipaikat ovat periaatteessa erikoisia tai muuten vain hienoja, eiväthän ne muuten olisi niitä tässä tapauksessa Helsingin maamerkkejä. Niillä kaupunkia mainostetaan ulkomailla ja jokainen varmasti osaa luetella niistä edes muutaman. Mutta elokuvia katsellessa huomaa, että uudessa kaupungissa ihmisille ei esitellä jotain muistomerkkiä tai isoa puistoa, vaan yleensä mennään katolle katselemaan kaupunkia tai muuta vastaavaa. Tajusin itse, että jos minun pitäisi esitellä Helsinkiä jollekkin ei paikalliselle, olisin aivan pulassa. Uteliaisuuttani jopa Googletin "Nähtävyydet Helsingissä" mikä on näin melkein 20 vuotta täällä asuneelle aika noloa.

Onnekseni työkaverini kertoi minulle yhdestä erikoisesta, ja ehdottomasti nähtävän arvoisesta paikasta. Paikka ei ollut edes kaukana, ehkä kilometri työpaikastani ja jos kiinnittää huomiota, niin se näkyy bussini ikkunasta. Saman bussin, jolla matkustin yläasteaikoina joka aamu kouluun ja nyt toista kesää töihin. Enkä voinut kuvitellakkaan tämmöisen paikan olevan olemassa. Harmillisesti se on erikoinen vain muutaman viikon kesäkuussa, mutta satuttiin kaverini kanssa paikalle juuri oikeaan aikaan.

Kyseessä on siis Alppiruusupuisto, puutarhurikielellä rodopuisto. Pienellä aukealla kasvaa monenvärisiä matalia azaleoita (ensimmäisen kuvan kukka) ja molemmilla puolilla metsän siimeksessä kasvaa valtavia, kolmemetrisiä alppiruusuja eli rodoja, joiden siimekseen teki mieli pujahtaa ja jäädä sinne valtavien liilojen kukkamerien taakse piiloon. Valitettavasti oli melko märkää joten tyydyimme kaverini kanssa kuvauksen jälkeen nauttimaan virvokkeemme ihan nurmikolla :D

Hetken väriloistoa ihasteltuamme päätimme molemmat ahtautua kuvien takia keskelle pensaita, joka kuulostikin ideana paremmalta kuin mitä se todellisuudessa oli. Kuvat olivat kumminkin kaikkien outojen katseiden, vaivannäön, aivastelun ja siitepölystä keltaiseksi värjäytyneiden vaatteiden arvoista. Kokeiltiin erilaisia "sensuellejakin" asentoja mitä mäkin usein koitan ja aina menee mönkään, mutta tällä kertaa tunnen jopa onnistuneeni joissain!



Aluksi ei ees hahmotettu koko paikan kokoa ja hienoutta, ja kokoajan löyty uusia paikkoja kuvata. Aikakaan ei riittänyt kaikkien paikkojen koluamiseen, kun tarkoitus oli vielä lähteä istumaan iltaa. Löydettiin vielä rodometsän keskeltä korkea näköalatorni, mutta esimerkiksi lumelta näyttävät kukat jäivät näkemättä. Valitettavasti kaikki kukat ovat siellä jo varmaan lakanneet kukkimasta, mutta aion ehdottomasti mennä sinne paremmalla ajalla myös ensi kesänä! 

 



Toppi ja hame: Gina Tricot

Kengät: Converse

Vyöstä ei mitään tietoa

 

 

Nämä seuraavat kuvat eivät ole tuolta rodopuistosta, mutta koska kyse on kumminkin samoista kukista niin pistänpä näitäkin tähän. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kyseessä on siis duunina tehty kuvausprojekti, joita olen samalle paikalle tehnyt aikaisemmin useammankin. Ehkä joskus julkaisen niitäkin, kunhan vain ryhdistäytyisin!

 

Pistin tän jo viimeksi, mutta koska silloin se oli niin huonolaatuinen ja tykkään tästä kuvasta niin paljon niin pistänpä toisenkin kerran

Ollaan nyt jo kotiuduttu Vilpun mökiltä, aloitetaan kohta kattomaan Vampyyripäiväkirjoja joihin oon Vilpun kivasti koukuttanu (kheheh) ja myöhemmin sitten lähetäänkin parturiin kun tämä herra loupuu sen Harry Styles tyylisestä pitkästä tukasta (inttikun ei sellaista hyväksy, harmi). Ylihuomenna tulee TKK:n tulokset, nyt on loma ja kaikkea mahtavaa tulossa ennen kuin Vilppu sitten viikon päästä lähtee inttiin, joten nyt lähden nauttimaan tästä viikosta!

Heissulivei!

 

Iloinen tytteli