Todella moni sanoo vihaavansa sanaa "inttileski".Ja tässä vaiheessa pähkäilin tosi pitkään, tuleeko piste lainausmerkkien sisä- vai ulkopuolelle. Ja mukamas kirjotin äikästä eximian... En sanoisi itsekkään pitäväni siitä, mutta toisaalta, onko asialle parempaa nimitystä. Ei voi sanoa, että olisi vaikka "inttisinkku", koska se poika/tyttöystävähän tietenkin on edelleen siellä eikä se parisuhde ole mihinkään kadonnut, mutta toisaalta ei sitä aivan tavallisessakaan suhteessa elä. Inttileski on enemmänkin vanhentunut käsitys siltä ajalta, kun intissä oltiin vielä monia viikkoja putkeen, whatsappia ei oltu keksitty ja kommunikointi tapahtui sotkun lankapuhelimen ja kirjeiden kautta. Nykyään voisi puhua enemmän kaukosuhteesta, koska yhteys kumminkin saadaan melkein joka päivä ja lomiakin on melko usein. Oikeastaan kaukosuhdekin on pahempi, koska itselläni poikaystävä on edelleen samassa kaupungissa ja alkujakson jälkeen voisin käydä moikkaamassa herraa iltaisin. Siltikin, kuinka sitä nyt kutsuukaan, ei tämä "inttileskeys" helppoa ole ollut.
Vilppu lähti siis tuhansien muiden nuorten miesten tapaan maanantaina 7.7 suorittamaan asepalvelustaan. Tämä on ollut yksi syy siihen, miksen ole ehtinyt päivittelemään viimeiseen kuukauteen. Pari viikkoa ennen tuota päivää oltiin tosi tiiviisti yhdessä, käytiin molempien mökeillä, Särkänniemessä ja tehtiin vaikka mitä muutakin, osittain senkin takia ettei sitä inttiä tarttisi ajatella. En viitsinyt sitä aikaa käyttää koneen ääressä. Sen jälkeen täytin kalenterini aivan täyteen, ja väitän etten ole vuosiin ollut näin kiireinen enkä ole saanut näin paljon aikaan kuin viimeisen puolentoistaviikon aikana. Kaverit ovat olleet suorastaan innoissaan, kun voin vihdoin nähdä heitä kunnolla ja olen kunnostautunut erilaisissa ryhmächäteissä sun muissa. Onneksi kaikki kaverit ovat myös tukeneet, vaikka pääosin yritänkin pitää ajatukset poissa koko asiasta. Jos kumminkin joudun yksin kotiin, niin olen siivonnut, touhunnut ja sisustanut enemmän kuin puoleen vuoteen. Koska jos en tee mitään ja annan itseni ajatella (ja aina jos annan itseni vain ajatella niin ajattelen vain Vilppua ja ikävää) niin kyllä se tippa helposti linssiin tulee.
En halua pelkästään valittaa, koska semmosta on ikävä lukea ja en halua antaa itsestäni sellaista kuvaa, että elämä olisi jotain helvettiä ja en pärjää olenkaan ilman miestä ja näin. Tottakai tässä pärjäillään ja rupean jo tottumaankin, mutta on se ikävää olla erossa. Varsinkin kun ollaan nyt eletty enemmänkin symbioosissa kuin kahtena erillisenä henkilönä. Vaikeinta tässä koko hommassa on oikeastaan se, jopa ylitse sen ettei nähdä, että ollaan niin täysin eri elämäntilanteissa. Että en ikinä pysty olemaan kunnolla osa Vilpun arkea intissä enkä yrityksistä huolimatta pysty koskaan täysin ymmärtämään mitä siellä tapahtuu ja miltä ne asiat tuntuu. Ja tämä tekee siitä erillään olemisesta niin hankalaa, koska haluaisin pystyä olemaan täysin Vilpun tukena ja vähän myös pelottaa, ettei kaikkia asioita sitten jaetakkaan koska ymmärryskykyni on rajallinen ja olen myös äärettömän utelias ihminen ja inhoan jos minulta salataan jotain tai en tiedä kaikkea.
Jatkoin siis äskenkin valitusta mutta nyt lopetan sen! Kuten mainittu on tässä niitä hyviäkin puolia, nään vihdoin ystäviäni joita olen laiminlyönyt jo jonkin aikaa, siivoan (laiminlyönyt tätä koko elämän) ja muutenkin ehdin järjestellä elämääni ja minulla on varmasti aikaa opiskelulle ja siihen liittyvälle oheistoiminnalle (koska pääsin yliopistoon JEE!). Ja ehkä erossa oleminen tekee hyvää, päivän parhaimpiin hetkiin kuuluu se, kun päästään parit tekstarit vaihtamaan ja en malta odottaa, että nään alokkaani lauantaina!
 |
| Mun alokas! |
Palatakseni kumminkin vielä inttileski sanaan, niin kaikista eniten siinä häiritsee se, että "leski" viittaa kuolemaan. Myös omaistenpäivän (josta tässä onkin kuvia, ai että se oli ihana päivä vaikka sen jälkeen olinkin taas tippa linssissä!) sana omaiset on näin hautausmaalla työskentelevälle kuolemaan viittaava termi. Ja eivät nämä miehet kumminkaan rintamalle ole menossa, joten minäkin lopetan nyt masentelun ainakin täällä netissä ja otan tästä intti"leskeydestä" ja varsinkin kaikesta tästä uudesta vapaa-ajasta mahdollisimman paljon irti! Ja jos aika kuluu sitä vauhtia, mitä se meidän suhteen aikana on kulunut, niin kohta mies on taas kainalossa ja voin jatkaa symbioosimaista elämäntapaani :D
Vielä blogiasiaa, mulla on nyt varastossa huikeasti kuvia ja kerrottavaa niin päivittelen takautuvasti niitä, sen jälkeen, riippuen myös miten blogi ottaa tuulta alleen, aloitan omat kuvaprojektini ja siirrynkin varmaan melko pysyvästi kameran taakse. Tai sitten en!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti