Melkein voi jo huokaista helpotuksesta, mutta ei ihan vielä. Ylioppilasjuhlat lähestyy kovaa vauhtia, ja suunnittelu onkin jo täysillä käynnissä! Äitini kaveri tuli eilen käymään ja pidettiinkin pieni suunnittelupalaveri, joka olikin melko rento ja hauska. Suunnittelu tapahtuikin pääosin lopulta, tänään, jolloin keittiömme täyttyi astioiden vyörystä. Pysyttelin kaukana, koska olen tavallista yksilöä herkempi rikkomaan oikeastaan mitä tahansa mitä tielleni tulee... Kuitenkin tuli tosi hyvä fiilis juhlista ja tärkeintä, äidilleni tuli tosi hyvä fiilis! Olin nimittäin aiheuttanut hieman harmaita hiuksia suunnittelemalla muuten hienon kutsukortin, ja laittamalla siihen väärän puhelinnumeron. Hupsis. Mutta kaikki tuntuu sujuvan hyvin, varsinkin nyt itselle kun ei ole tarvinnut ihan hirveästi osallistua tekemiseen töiden ja pääsykokeiden takia... (olalla istuvalla enkelillä on nyt kyllä hieman huono omatunto).
Helatorstain kunniaksi otin pari kuvaa tulevan juhlan alkoholijuomista, ja pääosassa näissä kuvissa on poikaystävän ostama valmistujaisskumppa, jossa on aivan mieletön hehku! Asiaa ei ehkä ymmärrä ilman demonstrointia, joten tässä kuvasarja aluksi hyvinkin tavallisen näköisestä Aviva kuohuviinistä.
 |
| Aateltii ettei yks kuohari kumminkaa riitä |
Syy miksi voisin kumminki huokasta helpotuksesta on se, että pääsykokeet on vihdoin ja viimein ohi! 5 kuukauden luku-urakka ei huipentunutkaan YO-kokeisiin, vaan kolmipäiväiseen koerutistukseen Otaniemen kampuksella. Tilanne oli vähän erilainen verrattuna ylppäreihin, koska tällä kertaa porukka oli yli tuhatpäinen ja varmastikkin jokainen meistä osaa matikkaa ja fysiikkaa ja oikeesti haluaa tonne sisään. Ja kun siinä ympärillä on niin paljon itseään fiksumpia ihmisiä niin se sisäänpääsy ei tunnukkaan yhtä varmalta kuin se tuntu omalla kotisohvalla. Varsinkin kun oon tottunut olemaan yksi parhaimmista noissa aineissa, niin toi tilanne tuntu melko epämiellyttävältä. Mutta omasta mielestäni tein parhaani ja olin niin hyvä kun vain pystyin, joten kokeista jäi ihan hyvä fiilis, nyt pitää vaa jännittää tuloksia!
Tän kunniaks otin vähä mittoja tästä mun melkein puolenvuoden luku-urakasta, ja kyllä tän yli 3000 sivun pinkan fyysiset mitat yllätti... Onneksi nyt pääsen työntämään ne kaapin nurkkaan pölyyntymään, en kuitenkaan ennen tuloksia uskalla niitä myydä!
Äitini sai onneksi suostuteltua minut tulemaan viime viikonlopuksi mökille, jota aluksi vähän vastustinkin. Tarkoitus oli, että saisin luettua mahdollisimman paljon kun ei ole mitään "houkutteita", ja olihan siellä kuin jossain paratiisissa. Luinkin melko tehokkaasti ja (tietysti) otin siinä samalla hieman aurinkoa. Itseasiassa niin tehokkaasti että sain ihan kunnon rusketusrajat, vaikka yleensä en rusketu millään! Mutta myös saunottiin äidin kanssa, kuunneltiin satakielen laulua saunan jälkeen eikä hyttysiä ollut nimeksikään mikä oli aivan ihanaa, heitettiin talviturkit useampaankin otteeseen ja tietysti, KATOTTIIN LÄTKÄÄ!! Vaikka finaalin ratkaisivat tuomarit ja poika lähti naapurimaahan, niin leijonat olivat tosi hyviä, hyvä Suomi!
Pakko myös sanoa, että rakastan just tän kyseisen mökin auringonlaskuja, ne laskee melkein suoraan vastarannan taakse ja mulla on mielettömiä otoksia noista auringonlaskuista, ehkä julkaisen ne joskus myöhemmin :)
 |
| Vilppu tuli hakemaan mut pakullaan sunnuntaina päivällä ja sain senkin heittämään siinä samassa talviturkin :) |
Eipä mulla muuta, ylihuomenna oon vihdoin ylioppinut, jaiks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti